Lapsuudestani palaa mieleen hetki, kun pelasin ensimmäisen kerran peliä nimeltä rikkinäinen puhelin. Olin esikoulussa, ja opettajamme supisi ensimmäiselle lapselle jonkin täysin tyhjänpäiväisen lauseen, joka kulki kuiskauksin lapselta toiselle, vuorollaan jokaiselle oppilaalle. Viimeinen lauseen kuullut sai kertoa kuulemansa ääneen, ja kuinka riemua tuolloin riittikin, kun selvisi, että lauseen merkitys oli muuttunut täysin alkuperäisestä ja sen sanoma kuulosti nyt aivan hassulta.

Sosiaalinen media on nykypäivän rikkinäinen puhelin. Kaikenlainen informaatio leviää tuhansille minuuteissa, sekunneissa, eikä mehevän juorun kohdalla ole aina aikaa miettiä lähdekritiikkiä. Tietoa on liiankin helppo jakaa eteenpäin vain muutamalla napin painalluksella. Kukin voi tahtomattaan tai jopa tahallisesti lisätä vettä myllyyn omilla infomaation rippeillään, jotka tutun kaima kuuli varmana tietona naapurin koiranulkoiluttajan vaimon enon kengänkiillottajalta. 

Suuren ja alati kasvavan pallon hallitsemattoman vyörymisen pysäyttäminen on vaikeaa. Äärimmäisten mielipiteiden jyrän alle on liian helppo jäädä, eikä omaa ääntään pian kuule. Äärimmäiset mielipiteet ovat saaneet meidät uskomaan sen, mitä eniten pelkäämme. Monen korvan kautta tulleen viestin viimeinen sanoma on yhtäkkiä kaikkea muuta kuin hassu. 

Viime viikkoinen Joutsenon murhatragedia oli valitettavan hyvä esimerkki vyöryvästä lumipallosta, joka oli paisua valtavaksi ruokkiessaan itseään skandaalihakuisilla huhupuheilla. Lumipallo sai ravintonsa ajatuksista, jotka syntyivät pahimmista peloistamme ja kykenivät shokeeraamaan tehokkaimmin. Vaikka todellisuus olikin monelta osin toinen, keskustelupalstojen vihapuheet jäävät mieliimme pitkiksi ajoiksi. Jäljelle jäi liian monta sanaa, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan ota takaisin, sillä olisihan tilanne sellaisenaan ollut mahdollinen. Todennäköinen.

Vaikka Joutsenon tapauksen todelliset tapahtumat tuskin kulkevat käsi kädessä hurjien huhujen kanssa, ei omaisten ja läheisten suru ole yhtään sen vähäisempää. Kunnioitetaan sitä. Silti myönnän huokaisseeni helpotuksesta rikkinäisen puhelimen viestin oikaisusta. Mutta miksi? Siksi, koska tämä olisi sittenkin vain ikävä supisuomalainen yksittäistapaus, jota turvapaikanhakijan tekemä polttomurha ei millään voisi olla? Siksi, koska vihapuheiden olisi hetkeksi laannuttava, eivätkä ne ehkä muuttuisi sanoista veriteoiksi? 

Rikkinäinen puhelin oli esikoulussa viihdyttävä ja hauska leikki. Kuitenkin todellisessa elämässä viestin matkan varrella muuttumisella voi olla dramaattisia seurauksia. Siitä pitäisi olla viihdyttävyys kaukana.